Kimmo Kiljunen

Julkinen kirje: Uudenmaan maakuntahallitukselle SOTE:sta

Hyvät kolleegat,

Meillä on maakuntahallinnon historian suurin muutos edessä. Hyvää valmistelutyötä tehdään ja keskustelut maakuntahallituksessa ovat olleet palkitsevia.

Minua on kuitenkin huolettanut yksi, perustavaa laatua oleva kysymys. Kuinka päätöksenteko tapahtuu edustuksellisessa demokratiassamme. Poliittisen elimen on aina pidettävä huoli siitä, ettei se menetä otettaan päätöksenteosta ja joudu virkavalmistelun vietäväksi, niin laadukasta kuin jälkimmäinen teknisesti onkin.

Meille tätä SOTE-uudistusta ja maakuntastrategiaa esitelleet virkamiehet ovat tehneet huolellista ja asiantuntevaa työtä. On kuitenkin hyvä tiedostaa valmistelun näkökulma. Hallitsevana on yksi, standardiksi vakiintunut lähestymistapa, ja se määrää valmistelun kielen.

Käsitteiden käyttö on valtaa. Esimerkkinä olkoon termi ”heikko huoltosuhde”. Se on poikkeuksellisen huono, jopa ikäihmisiä leimaava sosioekonominen muuttuja, ja kuitenkin niin vahvasti valmistelua ohjaava taustaoletus. 

SOTE-uudistuksessa puhumme julkisesta palvelusta. Jatkossa sen tuloksellisuutta mietitään ensi sijassa toiminnan taloudellisuuden ja tehokkuuden kannalta. ”Sosiaalinen liikelaitos”, jo termi viittaa ei-julkiseen palveluun, onnistuu toiminnassaan, jos se onnistuu säästämään.

Talouskuriajattelu on tämän päivän mantra, jota virkakoneisto auliisti tarjoaa. Onnistumista ei mitata ensi sijassa vaikuttavuuden ja laadun näkökulmasta, tässä tapauksessa ihmisten terveydentilasta, vaan kuvitellaan, että raha on paras konsultti.  

Uusimaa, jonka terveystaso on Suomen maakunnista Ahvenanmaan jälkeen paras, on tuotetun palvelun taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta heikoilla. Miksi? Siksi, että esimerkiksi erikoissairaanhoidossa se vastaa valtakunnallisesti erityisen vaikeista potilaista tai harjoittaa kliinisen toiminnan ohella koulutusta ja tutkimustyötä.

Nyt meille kerrotaan, että jatkossa, SOTE-uudistuksen jälkeen sosiaalisen liikelaitoksen johdon tuloksellisuutta mitataan ensi sijassa taloustehokkuuden näkökulmasta. Toiminto siis tulee olemaan kilpailukykyistä ja onnistunutta, kunhan vähennetään tutkimuksen, koulutuksen ja erityishoidon osuutta. Tätäkö me poliitikot haluamme? 

On erikoista, että Uusimaa, joka sosiaalisilta hyvinvointi-indikaattoreiltaan on Euroopan 257 alueesta seitsemänneksi paras, valitsee itselleen strategiseksi tunnuksekseen ”Rohkea uudistuja”. Eikö parempi tavoite olisi ”Rohkea tasonsa säilyttäjä”?

Me puhumme liiaksi ”hallitusta rakennemuutoksesta”, ”arvojohtamisesta”, ”rohkeasta uudistumisesta” jne. avaamatta mikä on arvojen, muutoksen tai uudistumisen sisältö. Tällä kertaa me sisällön tiedämme. Kyse on sosiaali ja terveyspalvelujen sopeuttamisesta palvelumarkkinoihin. Meille jätetään pohdittavaksi vain tuon Suomen historian merkittävimmän yksityistämisprosessin hallittu toteuttaminen.

Tämä lähestymistapa jättää vähän tilaa sellaiselle näkökulmalle, joka kyseenalaistaa julkisen palvelun markkinaehtoistamisen. Ei ideologisista, vaan palvelun yhdenvertaisen saavutettavuuden ja vaikuttavuuden syistä. Jokaisen terveys on yhtä arvokas.

Suomessa on kansainvälisissä vertailuissa yksi maailman laadukkaimmista (ja myös kustannustehokkaimmista) terveydenhuoltojärjestelmistä. Nyt olemme kuitenkin ”rohkeasti uudistumassa”. Mihin suuntaan? Sellaisiin markkinaehtoisiin järjestelyihin, joista muut haluavat pois, ja ovat vain ihaillen katsoneet maailman laadukkainta palvelumallia, pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Tätä me taas olemme nyt ”rohkeasti” purkamassa.

Pelkoni on, että otamme vakavaa taka-askelta – ja kuorrutamme tekomme taloushallinnonkielellä ”tulosjohtamisesta” ja ”tehokkuudesta”, ellemme sitten eufemismilla ”valinnanvapaus”. Se, mistä me poliitikot nyt valmistelukoneiston ohjeistamana keskustelemme, on, kuinka hallitusti tämä julkisen palvelujärjestelmän purku tehdään.

Iso-Britanniassa ovat kääntämässä kurssia takaisin. Uudelleenarviossa on kyse aiempien julkisten palvelujen nykyisistä kustannuksista ja yhdenvertaisesta saavutettavuudesta. On jouduttu toteamaan, että markkinaeuforia ja ”valinnanvapaus” vietiin liian pitkälle. Nyt pohditaan rautateiden, postin ja terveydenhuollon palauttamista julkiseksi palveluksi.

Pitääkö meidän kantapään kautta kokea, että Uusimaa, ”rohkea uudistuja” putoaa seitsemänneltä sijalta sadanneksi Euroopan maakuntien välisessä sosiaalisen hyvinvoinnin indeksivertailussa. Silloinko me vasta uskomme, jos silloinkaan.

Parhain terveisin,

Kimmo Kiljunen 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Nyt on Kimmo Kiljunen oikeanlaisella asialla. Politiikan, talouden ja hallinnon sanoja ja käsitteitä on avattava. Tämä on poliittisen keskustelun ehdottomasti tärkein tehtävä.

Huoltosuhde - jo pelkkä sana on leimaava ja loukkaava. Kypsempää väestöä (niinsanottuja "eläkeläisiä") pannaan halvalla.

Muita sanoja ja käsitteitä joita pitää avata ja hylätä ovat muiden muassa: rakennemuutos, tuloksellisuus, (tulos)johtaminen, kansantuote, talouskasvu, arvojohtaminen, palvelu, markkinaehtoistaminen, talouskuri, hyvinvointi, valinnanvapaus, demokratia, edustus, 'me päättäjät'.

Tällaiset sanat on hylättävä siinä mielessä missä niitä peittelevästi käytetään. Niiden käyttö on läpinäkymätöntä, piilottelevaa ja harhauttavaa.

Poliittisen vasemmiston alamäki Suomessa aiheutuu juuri siitä että eduskunnassa ja muualla vasemmisto naivisti haksahtaa tuonkaltaisen käsitteistön käyttöön. Esim. Li Anderssonin puheita en pysty kuuntelemaan: se on olevinaan kriittistä mutta operoi juuri noilla naiveilla sanoilla ja käsitteillä.

Käyttäjän InkaKanerva kuva
Inka Kanerva

Kiitos Kimmo Kiljuselle erinomaisista kommenteista. Uusimaa 2019 -hankkeen sloganeiksi ovat valikoituneet ”turvallinen siirtymä” ja ”rohkea uudistuminen”. Maakunta aloittaa palveluiden järjestämistehtävänsä vuoden 2020 alussa. Talouteen kohdistuu vähintään 300 milj € paine, koska maakunnan käynnistäminen vaatii investointeja ja esim 2019-2020 väestönkasvun vaatima lisärahoitus puuttuu kokonaan. Aiomme kuitenkin taata asukkaille, asiakkaille ja työntekijöille, että kun maakunnan aloittaessa toimintansa kaikki saavat palvelunsa ja palkkansa ikään kuin mitään muutosta ei olisi tapahtunutkaan.

Koska Uudenmaan rahoitus pienenee eduskunnan päätösten vuoksi pysyvästi, joudumme pidemmällä aikavälillä kohdentamaan kaiken tarmomme tuohon ”rohkea uudistuminen” lupaukseen. Toisin kuin maakuntahallituksen jäsen Kimmo Kiljusen tekstistä olisi mahdollista ymmärtää, sitä ei ole suunniteltu tehtäväksi vain taloudellisista lähtökohdista.

Sekä maakunnan (järjestäjän, joka tilaa palvelut) että liikelaitoksen (joka tuottaa ison osan palveluista) tuloksellisuutta on ajateltu mitattavan monipuolisesti, ei pelkän tuottavuuden näkökulmasta. Näkökulmat ovat asiakaskokemus, henkilöstökokemus, tuottavuus ja vaikuttavuus. Tuo ns. nelimaali on esim. Helsingin soten tuloksellisuuden peruskehikko. Rohkea uudistuminen tarkoittaa uudistumista kaikilla osa-alueilla.

Maakunnassa on kehitettävä toimintaa digitalisaation, paremman johtamisen, yksityisen sektorin toimintainnovaatioiden ja muiden tekijöiden avulla.

Niiltä osin kuin Kimmo Kiljusen kirjoitus ottaa kantaa hallituksen reformiin ja koko sote-uudistuksen lähtökohtiin, totean, että Uusimaa 2019 -hankkeessa työskentelevät valmistelijat ovat jatkuvasti yhteydessä ministeriöihin ja tuovat esiin Uudenmaan väestön tarpeita.

Valmistelusta lisää tietoa sivulta www.uusimaa2019.fi
Twitter #uusimaa2019 #turvallinensiirtymä #rohkeauudistuminen

Inka Kanerva
Viestintäjohtaja
Uusimaa 2019 -hanke

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset